Extemporena Saksaan ja takaisin

12. marraskuuta 2023

"Lutuinen", taisi olla ensimmäinen sana, joka pääsi mun huuliltani Spyron myyntikuvan nähdessäni. Nojailin ajatuksissani talikkoon samalla, kun tuijotimme päät vastakkain Tuomaksen puhelimen näyttöä, jota tämä pläräili edestakaisin ruunikon hannoverorin kuvagalleriaa sellailen. "Aika kivannäköisesti liikkuu", mies huomautti katsottuaan hetken aikaa myynti-ilmoitukseen liitettyä videonpätkää, jossa ruunikko esitteli kaikkia kolmea askellajiaan irtojuoksutettavana maneesissa.

Onneksi Tuomas oli opiskellut koulutaipaleensa varrella sen verran saksaa, että se osasi ainakin alkeellisesti kääntää oleellisimmat asiat myyntisivulle kirjoitetusta tekstistä. Miehen tulkkausta kuunnellessani vakuuutuin hetki hetkeltä enemmän siitä, että tuo hannoverori oli juuri sitä, mitä tähän elämäntilanteeseeni tarvitsisin. Ja vaikka orin pyyntihinnan kuuleminen veti kasvoni hetkellisesti kauhistuneeseen irvistykseen, olimme jo seuraavana aamuna raapustamassa sähköpostiviestiä kasvattajalle. Se tapahtui tosin englanniksi - niin pitkälle Tuomaksen saksan kielen taidot eivät kantaneet, eikä Google kääntäjään löytynyt sen vertaa luottoa, että olisimme uskaltaneet yrittää mongertaa yhtäkään viestiä saksaksi.

Vastaus tuli nopeasti. Oikeastaan hyvinkin nopeasti - meillä oli silloin vartin päästä vielä aamukahvit kesken, kun Tuomaksen puhelin kilkatti saapuneen sähköpostiviestin merkiksi. Kasvattajan mukaan oriita koskien oli kerennyt tulla jo muutama yhteydenotto ja sitä oli menossa katsomaan parikin ostajaehdokasta, mutta mekin olisimme tervetulleita katsastamaan orin heti, kun meille vain sopisi.
Hörähdimme yhdessä tuumin vähän epäuskoiseen nauruun, kun meille alkoi viimein valottua se fakta, että tuo unelmieni ruunikko sijaitsi tosiaankin Saksassa. Ja me oltiin Lapinmaan perukoilla juomassa aamukahvejamme.

Mä en tiedä, oliko se yksi tyhmimmistä vai yksi parhaimmista jutuista, mitä me ollaan yhdessä Tuomaksen kanssa tehty, mutta niin vain me oltiin jo ylihuomenna matkalla Rovaniemen lentokentälle. Lentoliput Frankfurtiin saatiin näppärästi äkkilähtönä ja joku vähän mörskäinen Airbnb-asuntokin saatiin vuokrattua sopivasti vain muutamien kilometrien päästä Rowandellin Saksan toimipisteeltä. Reissu oli varsin onnistunut ottaen huomioon sen, millaisella varoajalla me lähdettiin. Saksaa oli ihan kiva päästä kiertelemään pariksi päiväksi ja tietysti matkan paras osuus oli Spyro, jonka kutsumanimi me kerettiin keksiä jo lentomatkan aikana.

Kukaan tuskin yllättyy, jos sanon, että ihastuin Spyroon heti ensisilmäyksellä. Se oli vielä hienompi livenä kuin kuvissa. Vähän varsamainenhan se vielä ymmärrettävästi oli, mutta kovin lempeä ja nallekarhumainen meitäkin kohtaan, vaikka me oltiin vielä siinä vaiheessa sille ihan tuntemattomia ihmisiä. Eikä varmaan tarvitsisi edes erikseen mainita, että kyllähän me sillä reissulla kauppakirjat allekirjoitettiin. Viikkoa myöhemmin meidän kotiutumisesta Spyro saapuikin sitten meidän perässämme Suomeen.