Vilma
•
Omistaja
Viestit: 24
Tykkäykset: 0
|
Julkaissut Vilma Nov 3, 2020 17:47:49 GMT
Luodon Thaleia, "Lesli"Suomalainen puoliveritamma Omistaja Vilma Kavalniemi Omat sivut
|
|
Vilma
•
Omistaja
Viestit: 24
Tykkäykset: 0
|
Julkaissut Vilma Mar 9, 2021 13:49:57 GMT
Puolivuotinen tunteidenkirjo4. tammikuuta 2021"Näppärä" oli se sana, jolla mä olin Lesliä äidilleni puhelimessa kuvaillut. Tuomas oli tirskahdellut vieressä kovaan ääneen tökkien mua samalla vimmatusti kyynärpäällä kylkeen, mutta mä olin ohittanut sen pelkällä olan kohautuksella. Olihan Lesli näppärä. Mä jätin vain kertomatta, että se oli myös yli-itsevarma, rasavilli täystuho. Mutta mitä sitä nyt turhia jaarittelemaan. Vaikka Lesli koettelikin meidän kaikkien hermoja, oli siitä sen loputtomasta rohkeudesta ja uteliaisuudesta välillä hyötyäkin. Tamma oppi tosi nopeasti olemaan käsiteltävänä, eikä sitä epäilyttänyt loimet, kahisevat pressut tai edes haukkuvat koirat. Se suhtautui kaikkeen niin avoimen uteliaasti, että uskaltauduimme yhdessätuumin Selinan ja Tuomaksen kanssa raahata Leslin varsanäyttelyihinkin. Kyllähän sillä reissulla oli taas henkinen hyvinvointi vaakalaudalla yhdellä jos toisellakin - Leslin mielestä trailerissa matkustaminen oli kuin henkilökohtainen loukkaus sitä kohtaan, eikä se varsinaisesti arvostanut sen ympärillä parveilevia täti-ihmisiä, jotka halusivat silittää ja ihailla kaunista tammavarsaa. Hankaluuksista huolimatta Lesli oli kehässä ihan huippu ja antoi jopa tuomarin koskea itseään. Se oli kerta toisensa jälkeen näyttelyiden paras maitovarsa ja tamma kahmaisikin itselleen lopulta Champion Maitovarsa -arvonimen. Ei huono. Vaikka mun hemmetin kallis pölyharja sekä parit pintelit kokivat yhdellä näyttelyreissulla aika kovan kohtalon jouduttuaan Leslin armoille. Lesli kasvoi yhdessä hujauksessa puolivuotiaaksi. Mä touhusin sen kanssa melkein joka päivä jotakin, mutta silti mä hämmästelin viikko toisensa jälkeen sitä, kuinka paljon rautias olikaan taas kasvanut. Mun päivät kuluivat töiden jälkeen ensin vanhempia hevosia kotona ratsuttaen, mutta iltaisin mä karautin uljaalla Audin maasturillani Huviluotoon, jossa mä tein ahkerasti erilaisia käsittelyharjoituksia pienen läsipäisen tuholaisen kanssa. Ja niinä iltoina, kun en ehtinyt Huviluotoon, teki Selina ihan korvaamattoman hyvää työtä Leslin kanssa. Se jaksoi harjata, puunata, juoksuttaa ja rapsuttaa Lesli-lohikäärmettä päivästä toiseen mielenterveytensäkin menettämisen ohella. Ja mä olin tuolle naiselle siitä ihan mielettömän kiitollinen, vaikka aina välillä se räjäyttikin mun Whatsappin jäätävän söpöillä kuvapläjäyksillä ja viestitulvalla, joka sisälsi lähinnä varsan ja sen emän Halin kiroamista aina sinne missä pippuri kasvaa. Mutta kun se päivä vihdoin tuli, kun Lesli muutti meille Kavalniemeen, oli mulla samalla haikea mutta iloinen olo. Onneksi Selina lupasi pitää jatkossakin meihin yhteyttä ja tulla käymään, vaikka päivittäisiä kohtaamisia ei enää samalla tavalla tullutkaan. Ja taisi Selina itsekin pienen kyyneleen tirauttaa, kun Lesli lastattiin traileriin.
|
|